Kategoria: Yleinen

Suuret setelit

Osaan mä Exceliä käyttää, eli jos se riittää ni kyllä mä voin olla taloudenhoitaja.” Näiden sanojeni saattelemana minut kruunattiin uudeksi taloudenhoitajaksi I/O-Speksille kaudelle 2015−2016.

Taloudenhoitoa
Taloudenhoitoa. Kuva: Niina Ahola

Mitä minä siis teen? Teoriassa tehtävänäni on pitää kirjaa siitä, mihin speksin varoja käytetään ja miten budjetti on toteutumassa. Käytännössä siis istun kokouksissa tai tietokoneella maksamassa laskuja, tulostelen tilitietoja, skannailen kuitteja, järjestelen kansioita ja hakkaan maksutapahtumatietoja kirjanpito-ohjelmaan.

Kuulostaa tylsältä, mutta todellisuus on värikkäämpää. Taloudenhoitaja on aina kärryillä siitä, mitä speksissä tapahtuu, sillä lähes kaikki toiminta vaatii rahaa ja raha liikkuu vain minun kauttani. Pääsen siis ahdistelemaan useampia speksiläisiä tutuilla kysymyksillä ”paljonko toi maksaa?” sekä ”missä on kuitit?” ja sitä kautta myös tutustumaan monipuolisesti kanssaspeksaajiin.

Riittikö Excelin perusteiden hallinta? Ei todellakaan. Olen saanut oppia hirmuisesti uutta mm. kirjanpidosta, jossa alkuosaamiseni oli täysin nolla ellei jopa pakkasen puolella. Olen siis elävä esimerkki siitä, miten taloudenhoitajan ei kauden alkaessa tarvitse tietää kirjanpidosta mitään.

I/O-Speksin taloudesta on tullut minulle ikään kuin oma lapsi ja noin puolen vuoden kuluttua on aika siirtää pienokaiseni uudelle hoitajalleen. Toivon todella että seuraavalle vuodelle löytyy lempeä mutta järjestelmällinen hoitaja.

Niina Ahola

I/O-Speksin taloudenhoitaja

PS. Kauden huipentumaan, eli näytöskauden alkuun, on kymmenen viikkoa. Haikeaa, mutta huikeaa.

Energiaa!

Morjens kaikki ja mitä parhainta joulua!

Syyskuussa nämä hommat lähtivät ihan kunnolla käyntiin ja speksin tekeminen on nyt abouttiarallaa puolessa välissä. Sehän merkkaa sitä, että vuoden vaihteen jälkeen tahti kiristyy, pulssi kiihtyy ja jossain vaiheessa tekemisen määrää ei voi enää mitata yhden käden sormilla.

Ohjaajana koen, että loman jälkeen on se hetki, kun alkaa tehdä sellaisia päätöksiä, jotka näkyvät lavalla sitten maaliskuussa. Ainiin! Onko sitä tänne vielä edes huudeltu? I/O-Speksin ensi-illaksi on kalentereihin merkitty eräs päivä maaliskuun puolen välin paikkeillta, silloin Turun keskustassa kajahtaa!

Omaan päähäni speksin ohjausprosessi oli jotenkin aivan luonnostaan jo syksyn alussa jakautunut neljään osaan: ensimmäinen etappi oli improvisaatioharkkakauden päättyminen, näyttelijöiden roolienjakotilaisuus ja speksin pikkujoulut. Toinen etappi oli se yksi näyttelijäporukan kanssa siemailtu jalluglögi viimeisten reenien jälkeen ennen joulun viettoon lähtemistä.

Kolmas etappi tulee itselleni olemaan viikon loma Aasian perukoilla Singaporessa helmikuun lopussa. Singaporesta lennän Suomeen takaisin kirmaamaan I/O-Speksin loppukiriä. Jotkut sanovat, että joo joo onhan siihen vielä kaksi kuukautta, mutta niinhän minä itsekin sanoin joulusta lokakuussa. Eihän tässä edes aivastaa ehdi, kun ollaan jo ensi-illassa ja sen jälkeen vappua juhlistamassa!

Kuva vuoden viimeisistä reeneistä.
Kuva vuoden viimeisistä reeneistä. Kuva: apuohjaaja Loviisa Grubert

Nyt on kuitenkin hyvä hetki ottaa se oma aika ennen kevään harjoituskauden alkua. Sitä edesauttaa nilkkatuen saanut vasen jalka, oikea teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelija rikkoo nivelsiteensä mieluiten juuri loman ajaksi nääs. Voipahan hyvällä mielellä juoda glögiä, syödä kilotolkulla suklaata ja katsoa netflixiä! Ja Joulupukin kuumaa linjaa. Ja Joulupukkia ja noitarumpua. Itselleni joululoma on aina merkinnyt paria viikkoa perinteistä syksystä palautumista ja suvun kanssa vietettyä aikaa – unohtamatta tietenkään uuden vuoden alkamisen fiilistelyä ja omia synttäreitä siinä tapsan ja uuden vuoden päivän välissä!

Nyt on hyvä hetki kerätä sisuksiinsa energiaa, jonka avulla väsätään kaikkien aikojen hienoin speksi! Erityisen ihania ovat olleet näyttelijöiden reenit, joissa on nähnyt hahmojen ja näyttelijöiden kehittyvän, mutta en malta odottaa sitä, että tätä kaikkea pääsee ompelemaan yhteen musiikin ja tanssin maailmojen kanssa!

Joulupuurolautasen ja sekametelisopan ääreltä jouluja jokaiselle toivottaa

Ronja Siljander

I/O-Speksin ohjaaja

Terveiset tanssin pyörteistä!

Syksy on mennyt hurjaa vauhtia ja tanssijoiden kanssa on treenattu jo monta kuukautta. Tuntuu uskomattomalta, että nyt ollaan jo treenikauden puolivälissä! Fiilikset on kyllä huikeat ja paranee vaan koko ajan. Näin “valmentajan” roolissa on ihanaa nähdä miten tanssijoiden ryhmähenki on tiivistynyt jatkuvasti ja treenaaminen on ennen kaikkea hauskaa. En malta odottaa yhteistreenejä näyttelijöiden kanssa, milloin palat alkavat loksahdella paikoilleen ja kokonaisuus muodostua pikkuhiljaa. Tähän on vielä kuitenkin hetki aikaa ja joulutauon jälkeen treenit jatkuvat entistä tiiviimpinä. Ennen kaikkea haluan kiittää kaikkia speksaajia jo nyt, ihanaa tehdä hommia teidän kanssa ja yhdessä me tehdään I/O-Speksi mahdolliseksi! Kiitos tuottis, kiitos, näyttelijät ja bändi ja kiitos mun energiset tanssijat, videotiimiä unohtamatta! 😉

 

12351257_10156334438335711_83152312_n
Kuva: Linda Blomqvist

Tässä vielä hieman tunnelmia tanssijoiden viimeisistä treeneistä ennen lomailua, myöhemmin selviää myös mitä sillon teimmekään.

 

I/O-Speksin pääkoreografi Lotta Lintunen

Speksisyksyn sävel

Vaikka se bassolaukku kuinka painaisi selässä treeneihin kävellessä, kyllä bänditreenit aina palkitsee! Tulevan kevään I/O-speksin bändikokoonpano on nyt harjoitellut jo muutaman kuukauden. Bändissä meillä soivat perusbändisoittimien eli rumpusetin, bassokitaran, sähkökitaran ja koskettimien lisäksi huilu sekä harmonikka ja yhteen kappaleeseen olemme saaneet jopa ujutettua marimban. Monipuolista musisointia siis luvassa!

Kuva: Linda Blomqvist
Kuva: Linda Blomqvist

Speksibändin treenit sujuvat viikoittain kutakuinkin näin:

Muu bändi jo tunnollisesti odottaa treenipaikkamme ovella kellon lyödessä tasan, allekirjoittaneen eli kapellimestarin vasta saapuessa paikalle. Seuraavaksi jännäämme kumpaan musaluokkaan pääsemme soittamaan, kun siinä toisessa vaan on niin paljon paremmat laitteet. Treenitilaan päästyämme seisomme yleensä treenien alkajaisiksi koko bändi mikserin ympärillä noin puoli tuntia tätä mysteeristä laitetta tuijotellen sekä jokaista tuon laitteen maagista nappia painellen ja nuppia väännellen. Kun arvaamaton äänentoisto on jollakin sattumanvaraisella eleellä saatu toimimaan ja soittimet viritetty, voidaan sulosointuinen soitto aloittaa.

Vielä nopeasti ennen kuin itse musisointi alkaa, pohdimme bändin kanssa, mitä kaikkia kappaleita kyseisissä treeneissä haluamme hioa. Suurpiirteisen suunnittelun jälkeen soitamme ensimmäiseksi jonkin kappaleen, joka sujuu jo hyvin ja jonka voi ikään kuin vain soittaa rennosti läpi. Helpolla on mukava aloittaa ja vasta sitten kulkea niitä murheenkryynejä kohti. Jokaisen soitetun kappaleen jälkeen kommentoidaan, mikä meni hyvin ja mikä huonosti. Jos muilla ei ole palautetta tai toivetta soittaa kipaletta uudestaan, kääntyvät katseet meikäläistä kohti, jolla on tietenkin se viimeinen vastuu antaa tuomionsa. Tämän hetkinen tuomioni on, että bändi on aivan superhyvä ja kappaleista tulee upeita! Yhteinen sävel on selvästi löydetty. Treeneihin on helppo tulla, kun jokainen bändissä osaa oman juttunsa hienosti ja kaikilla on huumorintajua vetää aina välillä biisien ideointi vitsiksi – tällä tyylillä ovat löytyneet myös ne parhaat ideat. Treeneistä voi aina myös lähteä hyvillä mielin, kun niiden aikana kaikki stressi homman etenemisestä vierähtää harteilta ja harteilla painaa kotiin mennessä vain se bassolaukku.

Vaikka kevät lähestyykin jo hurjaa vauhtia, on meikäläisellä täysi luotto meidän bändiin. Me kyllä pysytään tämän homman tahdissa!

I/O-Speksin kapellimestari
Kaisu Kälviäinen

”Onko vielä pitkä matka, millon ollaan perillä?”

Hei kaikki!

I/O-Speksin blogi on lähtökuopissaan. Tarkoituksena on, että tätä kautta voi seurata tekijäporukan kuulumisia pitkin matkaa. Tuottajana olen saanut ilon ja kunnian aloittaa kertomalla jotain siitä, mitä värkkäilen speksissä.

Speksi on interaktiivinen musiikkiteatteripläjäys, johon jokainen yleisössä oleva voi osallistua huutamalla ”OMSTART”. Se on räiskyvää improvisaatioteatterin, tanssin ja musiikin ilottelua. Viime keväänä esityskauden lähestyessä kuulin seuraavan kommentin: ”Sit me tullaan kerran kattoo se, ja sit se on ohi.”  Tekijöilleen speksi on kuitenkin enemmän kuin valmis esitys, se on koko matka sinne asti. Tarkalleen ottaen itse esityskään ei ole koskaan valmis, vaan elää näytöksestä toiseen.

Mitä muuta speksi sitten on, mitä katsojat eivät esityksessä näe? Olen paitsi tuottaja, myös kolmannen vuoden speksiläinen, ja haluan alleviivata speksin koko elinkaaren merkitystä. Speksikokemus syntyy syksystä kevääseen niissä hetkissä, kun sitä tehdään. Speksivuotta voisi ajatella lentokoneena, joka ottaa aina uudestaan suunnan kohti tuntematonta edelliset vuodet kokemuksenaan, uusi käsikirjoitus karttanaan sekä uuden tekijäporukan innostus polttoaineenaan.

Tuottaja on ikään kuin koneen lentäjä, jonka merkitys korostuu nousu- ja laskuvaiheessa. Hän pitää huolta siitä, että mukana ovat kaikki, joita tarvitaan ja että päästään turvallisesti perille. Lentäjällä on vastuullinen tehtävä: täytyy ottaa huomioon, miten eri osaset vaikuttavat kokonaisuuteen, ja mitä ihmettä mikäkin merkkivalo tarkoittaa. Alku on kaikkein kuumottavinta aikaa. Onkohan kaikki muistettu, kuka tekee mitäkin, mitä jos kaikki menee sittenkin pieleen? Sillä hetkellä, kun ajattelee, että joku juttu on jo taputeltu, tuleekin pari uutta muuttujaa.

Tässä kohtaa syksyä olemme jo saavuttaneet aika hyvän lentokorkeuden, ja matka taittuu oikein mukavasti kunkin hoitaessa hommiaan. Päämääräkin näyttää päivä päivältä selkenevän. Kun ohjaaja, koreografit, kapellimestari ja tiimien vastaavat kaitsevat omaa laumaansa, voin tuottajana keskittyä hymähtelemään hyväksyvästi seuratessani prosessin etenemistä oikeaan suuntaan. Speksin tekeminen vaatii koko porukalta paljon työtä, mutta ennen kuin huomaammekaan, olemme jo perillä. Nauttikaamme siis matkasta ja sen ainutkertaisista hetkistä.

Niin, tarkoitukseni kai oli selventää sitä, mitä tuottaja tekee. ”Tuottaja on se, joka noutaa parhaan elokuvan Oscarin”, sanoi joku joskus.

Matkamuisto vuodelta 2014 – parhaimpia ovat olleet ne hetket, joissa ollaan yhdessä asian äärellä. Kuva: Riina Lumme
Matkamuisto vuodelta 2014 – parhaimpia ovat olleet ne hetket, joissa ollaan yhdessä asian äärellä. Kuva: Riina Lumme

Speksirakkaudella,

Tiina

Tuottaja