Toukokuun  12.päivän käsistiimin muistiinpanot ovat nyt huvittavan näköisiä. Niin kuin oli tarkoituskin, ideoita heiteltiin vailla mitään sensuuria ja järkeä. Osa noista kevään ideoista jopa säilyi käsikirjoituksen lopulliseen versioon. Phileas Fogg säilyi idealistalla pitkään, mutta sekin kärsi lopulta ”kill your own darlings”-kohtalon.

Kesän suurprojekti, I/O-Speksin käsikirjoituksen teko tuntuu hirveän kaukaiselta. Matkustaessani nyt Turun ja Helsingin väliä junalla, palautuu väkisinkin mieleen kesäkuun päivä, jolloin ravintolavaunu, Karjaan asema ja Bowien ”Station to Station” -albumi loivat pohjan eräille speksin roolihahmoille. Samanlaisia tuokiokuvia kytkeytyy myös moniin lenkkireitteihin ja Itä-Berliinin terasseihin. Eihän speksin kuulukaan syntyä vain pimeässä huoneessa.

Käsistiimi tapasi kevään ja kesän aikana noin kuusi kertaa. Ennen juhannusta juoni ja henkilöt olivat pitkälti valmiita, mutta kuten tavallista, nekin muuttuivat ja saivat paljon lisäväriä ennen syksyä. Vaikka työskentely kesällä oli paikoin katkonaista ja hankalaa, viisihenkinen tiimi oli yllättävänkin hyvin perillä toistensa tekemisistä. Yhdessä kirjoittamisen hyvät ja huonot puolet tulivat kiusallisenkin tutuiksi, mutta välitöntä palautetta ja hullujen (?) ideoiden torpedoimista osaa nyt kyllä arvostaa.

Lokakuun lähestyessä suurin kirjoitustyö oli jo takana. Viimeisiksi töiksi jäi lähinnä repliikkien hiominen ja pahimpien aivopierujen poistaminen. Totta kai tärkein, eli esityksen nimen keksiminen, jäi aivan loppuun. Lopullisesta, huikean monimerkityksellisestä nimestä, speksikansa saa kiittää Roman Vinha -taiteilijanimellä esiintyvää käsistiimimme jäsentä. Hyvä Roman!

Pitkän viilaamisen ja siitä seuranneen kahden kuukauden speksihiljaisuuden jälkeen, päätin joulukuun puolivälissä vilkaista missä mennään. Vielä raakilemaisen läpimenon katsominen oli monella tapaa pelottavaa: Onko oma visioni täysin vääristynyt? Ovatko hahmot aivan erilaisia kuin ajattelin?

Pelko oli onneksi turhaa, ja esiintyjien sijaan sain läpsiä itseäni erään nolon asiavirheen takia. Ei siitäkään päässyt mihinkään, että jotkin repliikit tuntuivat ontuvilta viikkokausien hiomisen jälkeenkin. Pienet kauneusvirheet eivät kuitenkaan haitanneet, sillä näkemäni läpimeno oli hulvatonta, oivaltavaa ja ennen kaikkea intoa pursuavaa teatteria. Iloisimmista yllätyksistä vastasi eräs näyttelijä, joka oli jopa kehitellyt roolihahmolleen uusia repliikkeja, säilyttäen kuitenkin hienosti hahmon alkuperäisen tunnelman. Taivaan tähden, tästä tekstistähän pidetään!

Minun ja käsistiimin urakka vuoden 2016 I/O-Speksin eteen on tehty, mutta horisontissa häämöttävällä esityskaudella aion ehdottomasti istua katsomossa enemmän kuin kerran. Sinulle suosittelen samaa, sillä tänä vuonna I/O-Speksi kiitää korkealla – ja komeasti kiitääkin.

 

Nähdään ensi-illassa!

Tuukka Määttänen, käsikirjoitusvastaava