Yleinen

Huhhuh sanon minä!

Ohjaaja on viikon Singaporessa. Apuohjaaja kolme yötä Oulussa. Tasan ei käy onnen lahjat. Paitsi tietenkin, kun tulee kyseeseen speksireenit. Saan nimittäin neljänä päivänä viikossa viettää aikaani upean, levottoman, räikeän, lämpimän, hävyttömän sekä ennen kaikkea hulvattoman näyttelijäkaartin sekä ohjaajan kanssa. Huhhuh sanon minä! Huhhuh!

Mitäs se apuohjaaja Grubert on sitten puuhaillut? Tammikuun aikana pääsin yksiin (1) treeneihin. Vanhana kunnon tuplabuukkaajana olin ottanut kaksi projektia itselleni päällekkäin. Olimme ohjaaja&luokkatoveri Siljanderin kanssa sopineet jo syksyn alussa, että homma on ihan fine, vaikka tammikuusta joutuisin olemaan hetken pois treeneistä. Hetkestä venyikin yhtäkkiä kuitenkin kaksitoista (12) treenikertaa, kun toisen näytelmäprojektin päätteeksi sain keuhkokuumediagnoosin ja sairaslomaa.

Kun vihdoin pääsin takaisin yllämainituilla adjektiiveilla kuvailemani näyttelijäjengin luo näkemään heidät todellisen työn touhussa viisi viikkoa edellisistä harjoituksista, olin sanaton, puulla päähän lyöty ja monttu auki. Sen lisäksi, että roolihahmojen kanssa tehty työ oli juossut kilometrejä eteenpäin, näin kunnolla ensikertaa todellisen yhteensopivan palapelikokonaisuuden tulevan yhteen. Ja saatoin haistaa ja maistaa ovista ja ikkunoista ulospursuavan ryhmähengen ja tekemisen meiningin. Vaikka olin laumani yli kuukaudeksi hyljännyt, tuhlaaja-apulaisohjaaja otettiin avosylin ja lämminhenkisesti vastaan tekemään sitä, minkä tekee parhaiten: nauramaan katketakseen pissat housuissa iskeville, nokkelille ja pankin räjäyttäville omstart-läpimenoille.

Hetkinen. Selasin juuri kalenteriani. Mitä? Ensi-iltaan on kolme viikkoa? Siis alle? No huhhuh ja huhhuh. Nyt on aika kääriä hihat ja palata takaisin Turkuun. Toivotan sydämeni pohjasta onnea ja menestystä viimeiseen työntäyteiseen puristukseen kaikille speksaajille! We can do this! Ja vielä syvempää sydämeni pohjasta toivotan kaikki tervetulleiksi katsomoon! Enää ei tarvitse pitkään odottaa!

 

Innon ja pelon sekaisin tuntein,

Loviisa Grubert, apuohjaaja